Pikkujoulujen jälkeinen elämä

Voi vitsin pimpulat taas! Oli kyllä niin mukavat pikkujoulut, että ei paremmasta väliä! Järjestävänä osapuolena jännitin ihan kamalasti, kuinka ihmiset viihtyy ja miten kaikki toimii, mutta kaikki meni paremmin kuin osasin odottaa. Ihmiset oli ihanan hyvällä tuulella, bändinpojat oli ihan loistavia ja minä tanssin kuin heikkopäinen! Parasta!

Tänään ajattelin: Mitä minun cv:ni kertoo ammattitaidostani

Juu näin se on! Sellainen ajatus tuli päähäni. Päivät pitkät keskustelen hakijoidemme kanssa siitä millainen cv:n pitäisi olla. Jonkinlainen empiiriseen tutkimukseen perustuva mutu minulla on asiasta, mutta millainen on oma cv:ni?

Mitä ne nyt oli? Kiireitä?

Vaikka yritän ihan viimeiseen saakka välttää valittamasta ka asiasta, mutta viime aikoina on ollut kyllä oikeasti aika kiirettä. Kiire. Hyi! Ihan kamala sana. Ja sen hokeminen tuntuu olevan itseään toteuttava mantra. Siitä syystä en mielelläni sitä viljele. Huonosti elämäänsä organisoivat ihmiset kitisee kiireestä. En halua kuulua siihen jengiin, en millään. Mutta....

Mitä? Määhän joogaan!

Olen kankea ja ketterä kuin kirjahylly. Olen tavallinen suomalainen nainen, ylipainoa 15 kiloa ja naamassa näppyjä. En taivu, enkä ole kaunis ja jäntevä kansikuvan joogakuningatar. Jotenkin kuitenkin joogaminen on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa.

Lihakellari ja yllärifani

Sillälailla sitten! Melko kummallinen sattumus kävi tänään. Oltiin ihan rauhaksiin poikain kanssa reenailemassa settejä kuntoon pikkujoulukeikkoja varten. Yhtäkkiä biisin vaihtuessa toiseen, hiljaisuuden katkaisi hiljainen koputus ja naisen ääni:

Kun me riidellään

Kun me riidellään, niin me riidellään keskustelemalla, pahoittamalla mieli ja itkemällä. Tai siis minä itken.

Kässäntunnilla: Afrikankukka

Mä oon jotenkin ollut tällainen saakelin Martta ihan kakarasta saakka. Lapasiakin kudoin jo ala-asteella niin että puikot kolisi. Aina mummolassa kaivoin kaapista mummon puikkovaasin ja valkkasin sopivat kutimet ja aloin kilkuttaa. Mummo oli aina ihanan kärsivällinen ja jaksoi näyttää mulle kantapäänkin vaikka kuinka monta kertaa. Vitsit mummu olis ylpee kun näkis kuinka hyvin se homma tänäpäivänä onnistuu. Mummo <3

Työelämän dominat

Miksi nainen on susi naiselle? Mistä tämmöinen sanonta edes on saanut alkunsa? Lähipiirissäni luojan kiitos tällainen toimintamalli ei tunnu kovin yleiseltä, mutta työelämässä tähän törmää aina silloin tällöin. Jostain sekin kai kertoo, että edellä mainittu sanonta on olemassa ja voi hyvin.

Kuvina: Sienimetsällä

Viikonloppuna ihana Tiina tuli sulostuttamaan lauantaipäiväämme. Kun aikamme olimme hörppineet kaffetta ja keskustelleet päivän polttavista aiheista, oli aika siirtyä tärkeämpien asioiden pariin: Kumpparit jalkaan ja sienimetälle MARS. 

Positiivinen kierre

Välillä kyllä ihmettelen tätä maailman menoa ja asioita, joita ympärilläni tapahtuu. Tuntuu jotenkin siltä, että viimeisen neljän vuoden aikana hyviä asioita on tullut eteeni yksi toisensa jälkeen. Toki elämä on tuonut mukanaan myös ikävempiä asioita, mutta en tahdo tarttua niihin liikaa. Oikeastaan en välitä muistella niitä sen enempää, kun kerran oppi on mennyt perille :)

Kinderpiirakkaa ja puurtamista

Jos et oo kokeillut vielä, niin suosittelen lämpimästi, nimittäin Kinderpiirakkaa. Toisaalta jos muotosi ovat jo valmiiksi kurvikkaat, kuten minulla, niin kannattaa käyttää harkintaa. Tämä herkku nimittäin saattaa aiheuttaa jonkin asteisen addiktion. (Linkki käyttämääni ohjeeseen alhaalla)

Ne pakolaiset

Niin, ne ovat täällä. Haluaisin kirjoittaa yhdestä kohtaamisesta joka tapahtui eilen erään ulkomaalaistaustaisen henkilön kanssa (pakolainen tai ei).

Olin sunnuntaideittini Jimin kanssa Lidlin edessä odottelemassa Jimin äitiä Santtua kaupasta (kyllä äiti, ei isi) kun tämä satunnainen kohtaaminen tapahtui. Jimi on siis kaksi (ja puoli) vuotias kummipoikani, jolla on uhmaikä. Herra kiljukaula käytännössä aloitti huutamisen kaksi minuuttia sen jälkeen kun olimme jääneet kahden. Kävimme tahtojen taistoa siitä saako Jimi nousta rattaista vai ei.

Ensin uhkailin joulupukilla ja tontuilla (jonka näin toisella puolen tietä, lähetti tekstaria just joulupukille, kun näki Jimin kiukuttelevan), toimi minuutin verran. Kysyin n. kaksikymmentä kertaa, että mikä hätänä ja mihin haluat mennä, vastauksena huutoa. Loppuviimein tyydyin vain tuijottamaan poikaa hiljaa ja tyynen rauhallisesti, mikä ei myöskään auttanut ja huuto jatkui.

Hullut päivät

Kävin tänään hulluilla päivillä. Piti ostaa laukku, jota en löytänyt, mutta löysin kaikkea muuta pientä kivaa ja tuiki tarpeellista... Tottakai! Mun piti suorittaa viimeiset shoppailusekoilut, ennen kuin alan lukea työkaverini lainaamaa kirjaa, joka kertoo järjestelmällisyydestä ja siitä, kuinka pienellä määrällä vaatteita tulee toimeen (nainenkin). Kirjan nimi on Hyvän mielen vaatekaappi ja sen on kirjoittanut Rinna Saramäki.

Uijui tämmönenki!

Välillä on kyllä niin nostalginen fiilis kuunnella ja katsella vanhoja reenivetoja... Huhhuh. Tässäpä yksi koostevideo muutaman vuoden takaa (kuunnelkaa, älkää katselko :D ):

Äiti puhuu tietotekniikkaa

Tiedättekö sen tunteen kun äiti puhuu teille "tietotekniikkaa" ja se puhuu semmosilla termeillä missä ei oo mitään järkee, mut se puhuu nyt sitä tietotekniikkaa. Ja sit se ihmettelee, että jos blogin ulkoasua muuttaa niin osaako hän sitten enää julkaista bloggerin kautta kirjoituksiaan? Vai oliko se blogspot kuitenkin eri asia kun blogger ja miksi Jasmiina sinä käytät blogspottia kun minä käytän bloggeria? Ja mikä se sellainen blogspot edes oli kun bloggeriinhan niitä juttuja kirjoitetaan?

Matkakohteena Riika

Mielestäni Riika on hyvin samankaltainen matkakohde kuin esim. Viron Tallinna tai Puolan Lodz (Varsovassa en ole viettänyt niin pitkiä aikoja että osaisin vertailla, enkä Gdanskissa). Rakennukset, tunnelma ja ihmiset vaikuttavat jokseenkin samanoloisilta. Asiakaspalvelu on, ainakin suurimmassa osassa paikoista, jokseenkin ystävällisempää kuin Puolassa missä kohtelu tuntui välillä jopa vihamieliseltä. Kaiken kaikkiaan Riika on kiva matkakohde viikonloppu reissaajalle joten alla kirjoittelen muutamia juttuja, joista voi löytää jotain ideaa omalle matkalleen. 

Next stop: Riga

Huomenna se on: meidän lähtö Riikaan! Ja mua jännittää se lento jo nyt! Kaiken lisäksi jännittää, että onko kaikki pakattu, ollaanko tarpeeksi ajoissa kentällä, millainen lentokone ja ja ja... Lista jatkuisi vaikka kuinka. Ja kaikkein hirveintä on toi myrsky! Pysyykö meidän kone ilmassa jos tuuli on noin kammottava? Luojan kiitos varattiin meidän lennot vasta huomiseksi, josko tuo sääkin tuosta tyyntyy. Ajatelkaa muuten: jos oltaisiin otettu lennot perjantai-illalle (lähtö n. klo 22) niin meidän liput olis maksanut 50€ enemmän per naama, kun nyt kun lennetään lauantai-aamuna niin että ollaan jo kympiltä perillä.

Saanko esitellä hänen korkeutensa: ALMA

MOI MOON ALMA!

Mää oon tosi hiano rotukoira, se tais olla joku cockerspanieli tai jotain sinnepäin. Oon syntyny 28.1.2015, joten oon 9 kuukautta vanha. Mää oon tosi kiltti pikkukoilu, enkä halua mitään pahaa kellekkään. Mää osaan ihan käyttäytyäkin halutessani, mutta se on aika harvoin. Välillä mammalla menee hermo muhun, mut sit mä vaan katon näin niin kaikki on sit taas ihan ok (isikin osaa sen aika hyvin) --->

Minä, rekrykonsultti

Vaikka työasiani eivät varsinaisesti kuulu blogini sisältöstrategiaan niin avaan aihetta silti. Vietänhän viikostani 40 tuntia (usein enemmänkin) kyseisessä laitoksessa, mikä muuten vastaa n.37% hereilläoloajastani.

Lentopelko: Minun kokemukseni

Mulla on ollut ihan hurja lentopelko viimeiset neljä vuotta. Se on jokseenkin rajoittanut mun elämää ja tekemistä, mutta toisaalta opiskeluaikana mulla ei olis oikeastaan ollut varaakaan matkustella, joten no worries. Haluan kuitenkin jakaa kokemukseni julkisesti, sillä toivon että joku toinen voi saada siitä voimaa voittaa oman pelkonsa.

Me ollaan ne oudot vieraat

Mainitsin ekassa tekstissäni, että joskus on jotain musahommiakin tullu tehtyä. Itseasiassa aika paljonkin ja jo jonkin aikaa, mutta alotetaan vaikka tästä viimeisimmästä: Oudoista vieraista. Me käydään häissä ja muissa kemuissa soittelemassa ja ollaan aina ne oudot vieraat, ketä suurin osa ei tunnista. Oudon näkösiäkin ollaan, mutta onneks soittohommissa ei pelailla ulkonäöllisillä jutuilla.

Moi moon Jassu

Moi, mä oon Jassu eli Tamperelaisittain moro moon Jassu, hahaaa ja syän mustaamakkaraa rotvallirreunallaa. 24vee, tosi jee. Parisuhde on ja koiraki ja rivaripääty ja kivat naapurit ja sillee kaikki kai ihan mallillaan? Noinniinku ulkosesti. Pään sisällä on 20 marakattia hakkaamassa kattilankansia ja laulamassa kuorossa.