LOL

Ihana viikonloppu. Tosi kiva. Perjantaina käytiin vilkuilemassa perheen kanssa (äiti, äidin mies, mummu ja mummun mies ja tietysti Lassi) Stand-uppia ttt-klubilla. Sutelalla oli hauskat sutjautukset ja Walamies ei kaihtanut vaikeampiakaan aihealueita. Peukku!

Kotikonttoripäivä

Meillä ei suhtauduta kauhean suopeasti kotitoimistopäiviin, mutta sain luvan pitää viime perjantain etätyöpäivänä poikkeuksellisesti. Päätin jo etukäteen, että otan tilanteesta kaiken sellaisen irti, mitä en voi normaalina toimistopäivänä toteuttaa.

David Bowie, kiitos vielä

Look up here, I’m in heaven 

I’ve got scars that can’t be seen

I’ve got drama, can’t be stolen

Everybody knows me now

Minä olen tässä.

Niinkun tosiaan jo aikaisemmassakin kirjoituksessani vähän sivusin, niin olen pohdiskellut viimeaikoina olemassa olevia ja menneitä ihmissuhteitani. Niiden merkitystä oman onnellisuuteni ja niiden vuorovaikutuksellisuuden kannalta. Olen pohtinyt onnellisuutta myös yleisellä tasolla. Mikä luo onnea ja hyvää oloa, parempaa mieltä?

Generation Y, tie onneen käy.... helpon kautta?

Because sharing is caring, olkaa hyvät. Tässä linkki artikkeliin, jota suosittelen kaikkien 70-luvun jälkeen syntyneiden luettavaksi (tai miksei muillekin, jos haluaa ymmärtää meitä y-sukupolven edustajia):

Hei hei mitä kuuluu?

No voehan nenä kun on pitkä aika viime kirjoituksesta. No mitä uutta?