http://brightside.me/article/why-generation-y-is-unhappy-11105/
Artikkelissa on tarina Lucystä, y-sukupolven edustajasta joka on syntynyt 70-luvun loppupuolella - 90-luvun keskivaiheilla. Kolahti ja kovaa. Tunnistan ilmiön täydellisesti ja artikkelin selitys ilmiölle on enemmän kuin järkeenkäypä.
Kirjoituksessa on monta hyvää pointtia, mutta päälimmäisenä mieleen jäi seuraavat kolahdukset:
A) Jos haluaa jotain, sen eteen pitää olla valmis tekemään töitä. Itselleni on jotenkin aina ollut selvää, että esimerkiksi työuraa pitää lähteä rakentamaan ruohonjuuritasolta. On vaikea kuvitella esimerkiksi, että myyntitiimin esimieheksi lähtisi ihminen joka ei ole ikinä itse tutustunut myyntityöhön. Työni kautta olen huomannut myös, että joillekin korkeakoulusta juurivalmistuneille, tuntuu olevan itsestäänselvää yli 3000€:n kuukausiansio ja toiveissa on mielellään tittelin perässä sana manager eikä assistant... Ja tämä on totta niinkuin hyppyrotta! Kuulostaa hassulta ja melko epärealistiselta, mutta noh se siitä. Sama pätee tietysti moneen muuhunkin asiaan, mutta käsitellään tässä nyt näin työnäkökulmasta, kuten alkuperäisessä artikkelissakin.
B) Kaikki me ollaan special-tyyppejä ja omia yksilöitä ja arvokkaita juuri tällaisena kuin olemme. Harva kuitenkaan on exceptionally special, eikä siinä ole mitään pahaa.
C) Toivon, että joku Lucyn kaltainen henkilö lukee artikkelin ja saa siitä ymmärrystä omalle toiminnalleen ja pääsee kosketuksiin omiin tunteisiinsa. Kun tunteen syntyperän ymmärtää, se on helpompi hyväksyä ja päästää siitä irti. Been there done that, itsetutkiskelu on parhautta ja erittäin suositeltavaa. T. Jassu-Lucy
D) Some ei ole yhtä kuin totuus. Tämä lienee kaikille itsestään selvää, mutta joskus arkipäivässä, somesormen skrollaillessa, todellisuus saattaa hämärtyä.
Tämän viikon paras artikkeli, olkaa hyvät. 10+ sano Jassu.