Joulu on taas, joulu on taas

Hyvää joulua kaikille säädyille! Meidän joulu sujui rauhallisissa merkeissä kotioloissa. Tämä onkin minulle ensimmäinen joulu ikinä, kun ei tarvitse matkustaa mihinkään pyhien aikana, muut matkustivat meille. Voisin sanoa, että tarpeeseen tuli! Oli varsin mukavaa olla kaikessa rauhassa kotosalla, omissa nurkissa. Ennen Lassia matkustaminen oli vielä jotenkin järkevää, kun liikuin kahden-neljän paikan väliä pyhien aikana, mutta nyt Lassin saavuttua kuvioihin pakkoja on neljästä kuuteen jolloin kilometrimäärä kipuaa jo sietämättömän korkeaksi ja ressimittarit piippaa punasella.

Vaaleanpunainen talo

Ostettiin kesällä omakotitalo. Se on pieni ja ihana ja lammen rannalla. Rakastan asua täällä, ainakin vielä. Mietteitä voi päivitellä sitten keskitalven aikaan, kun lunta ei tule ja ympärillä on vaan pimeys. Mutta tähän mennessä rakastan tätä.

Syksy vaaleanpunaisessa talossa

Kesä oli ja meni. Syksy tuli. Minulle syksy alkaa siitä, kun kävelytiellä näkyy aamuisin töihin mennessä pikku hattivatteja isoine reppuineen. Viime viikonloppuna syksy tuntui ihan varpaissa saakka, kun pienen talomme seinät natisi Rauli-myrskyn voimasta ja lattiat tuntuu vilpoiselta varpaissa.

The Einsteins

Uuh aah. Koska mun elämässä ei ole tarpeeksi tapahtumaa haastavan työn, parisuhteen, koiran, bändin, zumban, lentopallon, joogan, kummilasten ja suuren suvun kanssa niin täten ilolla ilmoitan että olen alkanut nyt laulaa myös uudessa yhtyeessä. Jee!

Hyvää vappua!

Tillerin tallerin tallallei ja jumankauta juu nääs päivää vaan. Kattelin justiin facebookin muistoja ja huomasin että en ole viimeiseen kuuteen vuoteen raportoinut mitään somen puolelle riehakkaista vappubileistä. Oletettavasti niitä ei siis ole ollut. Paitsi viime vuonna mökkibileet, mutta se oli eri ja ne ei olleet riehakkaat. Mölkkyä pelasimme alastomina ja juoksimme pitkin pellonlaitaa ja paljuilimme. En pidä minään.  

Mutta miettikää sitä, että en ole aikuisella iälläni vetänyt kunnon vappulaitoja (kierien koskenrannassa) KER-TAA-KAAN, tosin yhden kerran muistan seitsemäntoista ikäisenä. Ei jää jälkipolville kerrottavaa. 

Tänä vuonna vappu menee Anopin pihatalkoissa, että siinä hurjaa kerrakseen. Ei muuta kun klara vappen och bara vatten hela natten. 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Nyt on neljä viikkoa takana uudessa työssä ja täytyy sanoa että syvässä päässä on räpiköity kyllä from day one. Itseasiassa tämä ei häiritse yhtään, koska olen vakaasti sitä mieltä, että tekemällä oppii parhaiten. Stressaavaa se kyllä on ja vaatii paineensietokykyä, kun mistään ei ole oikein vielä varma, ja kuitenkin asiakkaiden suuntaan täytyy pystyä toimimaan ammattimaisesti ja asiantuntevasti. Noh se sittä, mukavaa on ollut ja tulee varmasti olemaankin. Uudet haasteeni ovat olleet innostavia, työyhteisö tuntuu todella mukavalta ja puitteet työnteolle ovat hyvät ellei erinomaiset.

Huomenna uuteen työhön

Noniin, perjantaina oli viimeinen päivä töissä edellisellä työnantajallani ja huomenna alkaa uusi pesti. Viimeiset kaksi viikkoa ei ole olleet helpommasta päästä, mutta selvittiin ja ihan kunniallakin kai :) Työtodistus oli ainakin erinomainen ja suosittelijaksikin edellinen pomo suostui heikolla hetkellä.

Kiitos

Huh mikä viikko. Kyllä meni koko viikonloppu taas kelaillessa yhtä sun toista. En valita, life is good. Tällä on hyvä mennä: tunteella ja taidolla. Fiilikset alkaa olla hyvin kohdillaan ja odotan niin innolla tulevaa. Kaikki on lähtenyt jo nyt niin kivasti vauhtiin, että saan vaan suoraan iskeä kädet saveen mikä on ihan parasta! Tekemällä oppii. Kaiken lisäksi olo on ihan super tervetullut, mikä tuntuu luonnollisesti ihan mahtavalta.

Uusi työ

Nyt täytyy kyllä sanoa, että on ollut sellainen viikon aloitus että kuuppa on ihan jumissa. Hartiatkin on kipeet ja päätä särkee. Varmaan tämä valvominen ja jännittäminen. Asiahan meni näin että yhdestä jos toisesta syystä päädyin tilanteeseen, jossa istuin maanantai-iltana asiakkaani luona keskustelemassa omasta työtilanteestani. Tämä maanantainen keskustelu johti siihen, että tänään kävin kirjoittamassa uuden työsopimuksen ja irtisanoin nykyisen työsuhteeni.

LOL

Ihana viikonloppu. Tosi kiva. Perjantaina käytiin vilkuilemassa perheen kanssa (äiti, äidin mies, mummu ja mummun mies ja tietysti Lassi) Stand-uppia ttt-klubilla. Sutelalla oli hauskat sutjautukset ja Walamies ei kaihtanut vaikeampiakaan aihealueita. Peukku!

Kotikonttoripäivä

Meillä ei suhtauduta kauhean suopeasti kotitoimistopäiviin, mutta sain luvan pitää viime perjantain etätyöpäivänä poikkeuksellisesti. Päätin jo etukäteen, että otan tilanteesta kaiken sellaisen irti, mitä en voi normaalina toimistopäivänä toteuttaa.

David Bowie, kiitos vielä

Look up here, I’m in heaven 

I’ve got scars that can’t be seen

I’ve got drama, can’t be stolen

Everybody knows me now

Minä olen tässä.

Niinkun tosiaan jo aikaisemmassakin kirjoituksessani vähän sivusin, niin olen pohdiskellut viimeaikoina olemassa olevia ja menneitä ihmissuhteitani. Niiden merkitystä oman onnellisuuteni ja niiden vuorovaikutuksellisuuden kannalta. Olen pohtinyt onnellisuutta myös yleisellä tasolla. Mikä luo onnea ja hyvää oloa, parempaa mieltä?

Generation Y, tie onneen käy.... helpon kautta?

Because sharing is caring, olkaa hyvät. Tässä linkki artikkeliin, jota suosittelen kaikkien 70-luvun jälkeen syntyneiden luettavaksi (tai miksei muillekin, jos haluaa ymmärtää meitä y-sukupolven edustajia):

Hei hei mitä kuuluu?

No voehan nenä kun on pitkä aika viime kirjoituksesta. No mitä uutta?