torstai 1. syyskuuta 2016

Vaaleanpunainen talo

Ostettiin kesällä omakotitalo. Se on pieni ja ihana ja lammen rannalla. Rakastan asua täällä, ainakin vielä. Mietteitä voi päivitellä sitten keskitalven aikaan, kun lunta ei tule ja ympärillä on vaan pimeys. Mutta tähän mennessä rakastan tätä.

Talossamme on kolme makuuhuonetta ja ikäänkuin kaksi olohuonetta, toinen alhaalla ja toinen yläkerrassa. Aulaksi kai virallisesti kutsuvat. Lisäksi täällä on keittiö, vessa, pieni pukuhuone ja kylppäriosasto. Sisäsaunan lisäksi meillä on rantasauna ja palju. Uutuudenvimmassa olemme lämmittäneet paljun kolme kertaa, mutta koska lämmittäminen on työlästä, ja jälkipyykki vielä työläämpää, se innostus loppui lyhyeen.

Talomme on rakennettu -77 ja laajennettu -90, muistaakseni. Pihaa meillä on yli puoli hehtaaria ja autotalli ja autokatos. Täällä kelpaa köpsehtiä ja tuijotella villinä hyppiä sammakon rotkaleita. Niin ja sisiliskoja, niitäkin meillä täällä on. Suurimman joukon löysin kun nostin kivelle unohtuneen puutarhahanskan. Hanskan sisällä ja alla oli kymmenittäin pieniä sisiliskon poikasia, jotka suhahtivat ääntä nopeammin piiloon, kun käpistelin tietämättäni niiden kotipesää.

Naapureitakin meillä on, kaksi. Toinen jopa näköetäisyydellä, mutta sopivasti puskan takana. Olemme heittäneet ylämorot ohittaessamme toisemme ja käyneet juomassa kesäillan kahvit heidän kanssaan, kuten kunnon naapureiden kuuluukin. Ollaan yritetty myöskin olla häiritsemättä ketään, mutta julkesivat kuitenkin sanomaan, että voisit soittaa ja laulaa vaikka vähän kovempaakin, että kuuluisi heidän terassilleen saakka.

Sellaista  meillä täällä vaaleanpunaisessa talossa on.