Viime vuosi oli todella rankka. Koko vuosi oli yhtä muutosta toisen perään. Ensin oman rakkaan Sohvi-koiran kuolema ja sen käsittely, työkomennus kuukaudeksi Turkuun (ja siis arkipäivät vietin myös siellä) ja takaisin paluu. Muutama viikko kotona, jonka jälkeen Lassi lähti kuukaudeksi työn puolesta Saksaan. Olin yksin tässä meidän kodissa, missä aikaisemmin tepsutti neljä pientä tassua ja kaksi känsäistä jalkaa omieni lisäksi.
Siirryttiin pikkuhiljaa kevääseen, tuli Alma. Rakas pieni cockeri-vauva, joka tosin aloitti alusta sen kamalan pentuvaiheen, mikä oltiin juuri saatu Sohvin kanssa loppusuoralle. Kaikki ketkä ovat olleet itse vastuussa pienen pennun kasvattamisesta tietää, että ensimmäinen vuosi on oikeasti aika rankkaa aikaa. Koiravauvan saapuessa ei saa äitiyslomaa :)
Tuli kesä ja kesäloma. IHANAA! Viikonloppuja meni kesähäissä bändin kanssa ja arki-iltoja ohjelmistojen treenaamisessa. Saatiin myös viikoksi Latvialainen ystäväni vieraaksemme. Kesällä myös ylitin itseni ja astuin lentokoneeseen. Mieletön pelon voittaminen oli samaan aikaan todella huumaavaa mutta henkisesti raskasta.
Tuli syksy ja töihin paluu, joka sujui kuin sumussa. Monta viikkoa meni siihen, että jotenkin tajusi mitä tässä taas pitikään tehdä. Töiden puolesta tuntuu, että olen saanut haltuuni sellaisia vastuualueita, mitä olen toivonutkin mutta samaan aikaan muusta työmäärästä ei ole päässyt hellittämään. Syksyllä oli myös sellainen vaihe, jossa ei tiedetty kuinka työmme jatkuvat vai jatkuvatko ja tämä loi oman stressitekijänsä syksyyn.
Viime vuonna tapahtu myös merkittäviä muutoksia ihmissuhderintamalla perhe- ja ystäväpiirissä, joiden kanssa olen paininut henkisellä tasolla aika rankastikin. Vaikka alkuvuosi oli ihan äärettömän rankka ja huomasi, että kumpikin tämän parisuhteen osapuoli oli todella väsyneitä, selvisimme siitä. Välillä väsytti, itketti ja turhautti, mutta selvittiin.
Olen uinut siis syvissä vesissä ja tätä on tapahtunut jo siis ihan jonkun aikaa. Olen tuntenut syvää kiitollisuutta, helpotusta, kipua, surua ja luopumisen tuskaa. Samalla olen kokenut rauhaa. Rauhaa itseni kanssa, tuntuu hyvältä olla minä. Voin olla rauhassa päätösteni kanssa ja hyväksyä sen mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Minä olen tässä.
Minä olen tässä.